Pikaperehdytys kasaridiscoon

Allekirjoittanut tuli ”viralliseen bailuikään” juuri sopivasti, kun hauska ja hulvaton 80-luku otti ensiaskeliaan. Ujosta ja hiljaisesta poikasesta kasvoi krominkiiltoisten baaritiskien ja (varsinkin E-liikkeen omistamien paikkojen) järkyttävän kirjavakankaisten yökerhojakkaroiden seassa sujuvaliikkeinen, ja parin Jägermeisterin jälkeen myös sujuvapuheinen seuramies. Sellainen, jota 70-luvun puolella olisi kutsuttu nimellä discohile. Ei, ei mikään Travolta, vaan suomalainen versio hänestä. Härmän hile ei nimittäin juurikaan välittänyt tanssimisesta. Tottakai tuo pakkopulla tuli olla hallussa; tahdissa piti osata heilua, mutta tanssilattia oli vain ja ainoastaan keino tehdä tuttavuutta vastakkaisen sukupuolen kanssa. Ilmaviksi föönatut takatukat heiluivat baaritiskillä kilpaa niin miehillä kuin naisilla, kun olkatoppaukset tömähtelivät naapurin vastaaviin. Kesällä äijillä oli jalassa nahka-kumi -purkkarit (purjehduskengät) ilman sukkia ja talvella… noh, purkkarit sukkien kanssa. Värimaailma oli pastellia niin vaatteissa, meikeissä kuin kodin sisustuksessakin. Vaikka silloinen Don Johnson -look oli silmälle suopeampi kuin edesmennyt 70-luku uberkirjavine kuoseineen ja liehuvine lahkeineen (jotka pikkupojilla jäivät aina pyörän ketjujen väliin), niin vaate- ja tukkamuotia en 80-luvulta jää kaipaamaan. En myöskään AIDS-hysteriaa, käryäviä Ladoja, nauhan sisäänsä syöviä kasettisoittimia enkä varsinkaan discoon jonotusta, mikä piti aloittaa jo klo 18, mikäli halusi ehtiä sisälle ennen kello 01.30:n valomerkkiä. Mutta yksi asia oli yli muiden. Musiikki. Ja varsinkin discoissa soitettava sellainen. 80-luvulla yhdistyivät kymmeneksi vuodeksi kaikki ne elementit, jotka lopputuloksena tuottivat loistavaa kamaa ulkomaisen tanssimusiikin ystäville. Edellisten pop- ja beat -vuosikymmeniltä peritty melodisuus ja kappaleiden rakenteellinen selkeys oli vielä voimissaan; koukuttava ja mieleenjäävä kertosäe oli yhä kaiken A ja O. Siihen kun lisäsi uuden ja kiehtovan instrumentin - syntetisaattorin - mukanaan tuomat mahdollisuudet, aukesivat padot tavalla, joka vieläkin raikaa radioaalloilla. Kasaridiscon pelkät alkeet vaatisivat jo monisatasivuisen teoksen, mutta jokinlaista lajin pintaraapaisua aion silti yrittää. Nostan tähän ensimmäiseen kirjoitukseeni näin alkajaisiksi kolme...