Ei yhdeksän uutiset nostivat brittikomiikan takaisin arvoiselleen jalustalle

Elettiin 1970-luvun loppua, kun isopalkkaiset ja -mahaiset BBC:n byrokraatit päättivät vielä kerran satsata komiikkaan. Edellisestä komiikkamenestyksestä, eli Monty Pythonista, oli vierähtänyt jo vuosia. BBC:ssa luultiin, että television komiikan aika oli ohi. Kilpailevilla kanavilla kuten ITV:lla ja LWT:lla sketsiviihdettä oli tarjolla. Yläluokkaiset BBC-porhot antoivat kanavan viihdepomolle valtuudet loihtia uusi sketsiohjelma.

Nuoria voimia

BBC palkkasi sarjaa tekemään radiopuolelta komiikkatuottajan John Lloydin. Myöhemmin hänestä tuli todellinen kultasormi, mutta siitä jäljempänä lisää. Koska Johnilla ei ollut kokemusta televisioon tuottamisesta hän sai aisaparikseen Sean Hardien.

Perusajatus tulevalle sketsisarjalle oli Not The New York Times -niminen satiirinen lehti.

Lloyd ja Hardie tekivät Ei yhdeksän uutisista ensimmäisen version, mutta sen näyttelijäkaarti pian hylättiin eikä tekeleitä päästetty eetteriin asti.

Uusi alku

Not The Nine O’Clock News sai uuden alun uudella näyttelijäkaartilla. Aiemmasta yritelmästä mukaan otettiin sentään Rowan Atkinson ja Chris Langham. Kaksikkoa täydennettiin vielä kahdella näyttelijällä eli kokemattomalla ja nuorella Mel Smithllä ja australialaisperäisellä naisella Pamela Stephensonilla.

Sketsisarjan ensimmäinen kausi ei ollut menestys, mutta ei ihan floppikaan. Toista uutta alkua haettiin toiseen tuotantokauteen kun Chrisin korvasi nuori Griff Rhys Jones.

Katsojaluvut kohosivat

Kaudet 2-4 olivat suurta menestystä. Syitä menestykseen lienee se, että näyttelijäkaarti oli uutta ja osaavaa. Taustasyy on kuitenkin uudessa otteessa, sillä Ei yhdeksän uutiset oli nopeatahtinen sketsishow, jossa ei ollut vakihahmoja irtoviiksineen kompastelemassa. Erityispiirteenä sarjassa oli se, että siinä irvailtiin jopa ronskisti valtaapitäville hahmoille kuninkaallisista lähtien. Varsinkin irrallisten uutisfilmien käyttö ja leikkaustapa johonkin toiseen klippiin olivat uraa-uurtavaa televisiota.

Itse esikuvaansa, eli Yhdeksän uutisiin viitattiin jokaisessa jaksossa kun “uutisankkurit” Mel ja Pamela lukivat varsin kummallisia “uutisia”.

Nimet muistetaan vieläkin

Not The 9 O’Clock News (1979-82) nosti esiin kaikkien nykyään tuntemia kovia nimiä:

John Lloyd: Blackadder, Spitting Image, QI
Rowan Atkinson: Blackadder, Mr Bean, Thin Blue Line
Mel Smith: Alas Smith&Jones, ohjaaja
Griff Rhys Jones: Alas Smith&Jones

Sokerina

Yksi sketsi romutti lähes kansallispelin suosion vuosikausiksi:

Dallasin autot
Biisin takaa: Tiikerinsilmä