80-luvun ehdottomasti kiehtovimpiin tv-sarjoihin lukeutuu Hill Street Blues.

Poliisisarjat ovat televisioiden vakiokamaa. Erottuakseen ja katsojia saadakseen pitää keksiä jotain uutta. Vuonna 1981 Hill Street Blues onnistui koukuttamaan katsojia erilaisella rakenteellaan. Käsikirjoituksessa ei pelkästään ratkaistu rikoksia yhden jakson aikana vaan henkilöiden elämää seurattiin yksityiselämän käänteissäkin. Lisäksi mukana oli pitempiaikaisia juonia.

Toinen merkittävä ero oli pitkät kamera-ajot ja käsivarakameran käyttö. Tämä toi televisiovastaanottimiin varsin realistiselta, lähes dokumentaariselta, vaikuttavan kuvan. Tätä kuvaustapaa harrastettiin mm. Teho-osastossa vuosia myöhemmin. 

Mikä kaupunki?

Mielenkiintoinen seikka on sekin, että poliisit eivät ratko rikoksiaan missään tietyssä kaupungissa, eikä kaupungille nimeä edes vartavasten keksitty. Sarja sijoittuukin mihin tahansa keskilännen teollisuuskaupunkiin.

Henkilöhahmot

Vakionaamoja oli melkoinen liuta, elämän eri osa-alueilta. Yhteistä oli heidän nykyinen ammattinsa. Jokaisella heistä oli omat kotiongelmansa; parisuhde- tai taloudellisista ongelmista alkaen ja välillä ne vaikuttivat heidän työpanokseensa. Henkilöistä piirrettiin varsin uskottavia ja haavoittuvia hahmoja.   

Sarja oli menestys

Hill Street Blues kahmi monia Golden Globe-, Emmy- ja Grammy-palkintoja. Yksi niistä ansaitsee erityismaininnan, eli tunnusmusiikin säveltäjä Mike Postin saama Emmy. Sarja sai elinaikanaan peräti 98 Emmy-ehdokkuutta.

Pientä triviaa

  • Sarjan avaustunnarissa poliisiautona on vuoden 1976 Dodge Monaco
  • TV Guide´n parhaiden telkkarisarjojen Top 50 -listalla HSB on sijalla 14
  • Sarjan nimessä on taitava kaksoismerkitys. “Blues” voisi tarkoittaa musiikkilajia tai sinisiä univormuja.

 

Nuo oudot ajan herrat
Kesäbiisi: Vamos a la playa