Menestyslevyn jälkeinen elämä oli Frankie Goes To Hollywoodille tuskien taival, kun toista älpyä työstettiin.

Jos vuosi 1984 oli selkeästi Frankien vuosi, niin 1985 oli välivuosi. Se vietettiin keikkaillen, lomaillen ja uuden levyn teossa. Osasyynä oli Britannian julkea verotus, joka pakotti bändin jäsenet oleilemaan ulkomailla veropakolaisina.

Pleasuredome”-tuplaälpyn seuraajaa työstettiin mm Irlannissa, Hollannissa ja Sveitsissä. Samaan aikaan yhtyeen koheesio rakoili; laulaja Holly Johnson oli löytänyt uuden poikaystävän, jonka kanssa hän halusi viettää aikaa. Muut halusivat tehdä musaa, mutta Hollya aina odotettiin paikalle tulevaksi. Sekös kismitti. Näihin aikoihin muille bändin jäsenille paljastui sekin, että Frankie Goes To Hollywood olikin osakeyhtiö, jonka omisti Holly itse. Lisää kismitystä.

Ulkomailla ja seuraajalevyn teossa bändi puhui jo Hollyn korvaamisesta. Basisti Mark O’Toole oli puhelimitse yhteydessä Simon Le Boniin ja Paul Welleriin asian tiimoilta.

liverpool

Vaikeuksien kautta toinen pitkäsoitto “Liverpool” kuitenkin julkaistiin. Keväällä 1986 FGTH oli pääesiintyjänä Montreaux’n festivaaleilla, jossa he ensiesittivät piisit “Rage Hard” ja “Warriors Of The Wasteland”. Ne julkaistiin myöhemmin sinkkuinakin.

Liverpool-älpyn tuottajaksi ei enää haluttu Trevor Hornia, koska hänen työskentelytapansa ei bändiä miellyttänyt. Sen sijaan hänen apupoikansa Stephen Lipson kelpasi. Levy-yhtiö ZTT kuitenkin nimesi Trevorin “executive producer”:ksi. 

Brittimedia kuvasi “liverpool”:ia: Nyt on otettu pinkit lasit pois silmiltä ja katsottu maailmaa todenmukaisemmin.

Se on aika hyvä toteamus.

Liverpool-LP sisältää vain kahdeksan biisiä, mutta tsipaleet ovat Frankiemäiseen tapaan pitkiä. Hienoja teoksia. Ei niinkään hittiainesta, eikä radiosoittoihin kelpaavia, mutta biiseinä hienoja.

Sokerina World Premiere: 

Holly todella lähellä Frankieta
Unohdettu suuruus