Eli kun Depeche Mode kypsyi nykyisiin mittoihinsa. Vuonna 1986 syntsapopin maailmasta kuului kummia. Aiemmin helpohkoja popralleja suoltaneet Basildonin pojat julkaisivat mustan puhuvan älppärin nimeltään Black Celebration. Se on muuten ainoa Depeche Moden pitkäsoitto, jolta löytyy samanniminen kappale.

Kun muu popmaailma muuttui entistä kiiltokuvamaisemmaksi ja artistit pastelliväristen asujen vaateripustimiksi, Depeche Mode veti ylleen mustat nahka-asut. Tuon ansiosta Depekki-fanit pukeutuvat edelleen mustiin ja lakkaavat kynsiä samalla värillä. Depeche Modea pidettiin erheellisesti goottirokkareina ennen kuin suunnalle oli edes nimeä. Oma osansa on toki Anton Corbinjilla, joka tästä alkaen vastasi yhtyeen visuaalisesta, kovin mustavalkoisesta ulkoasusta.

Black Celebrationilla on peräti neljä Martin Goren laulamaa biisiä. Albumin mannerlaatan kokoiset syntsamatot ja runsaat, välillä omituiset, samplet olivat alkurytinää pian stadionin kokoiseksi kasvavan nelikon polulla.

Black Celebration oli Depeche Modelle merkkipaalu. Tuosta albumista lähtien he olivat jokaisilla tulevilla julkaisuillaan erilaisempia kuin edelliset älppärit. Tosin mustasta, otsaan lyödystä stigmasta he eivät ole vieläkään päässeet eroon - ja ehkä hyvä niin. Basildonin pojista oli kasvanut Miehiä.

Uusromantiikka Briteissä
Maailman myydyin maxisingle