Juttusarjan ensimmäisenä itseoikeutettuna kummallisena levy-yhtiönä tuodaan esiin Mute Records.

Levy-yhtiön takana on vain yksi mies, Daniel Miller. Hän oli niitä syntsapopin pioneereja 70-luvun lopun Englannissa. Natsisaksasta paenneiden vanhempiensa jälkeläisenä hän innostui jo pienestä pitäen mm. Kraftwerkistä. Daniel toimi hetken aikaa tiskijukkana jopa Sveitsissä ja oli kovin klubisuuntautunut.

Cabaret Voltaire oli se sykäys jonka Daniel Miller tarvitsi. Hän perusti oman yhtyeen nimeltä The Normal. Kotioloissa syntyi ajatus julkaista levyjä itsenäisesti (indie) ja pian julkaisi Fad Gadget:in ja D.A.F.:n uutta erikoista musaa.

Julkaisut toivat jonkinlaista incomea (tuloa) pankkitilille joten Daniel uskalsi jatkaa uusien kykyjen etsimistä, mutta ennen kaikkea julkituomista.

Kykyjen etsintää

Innokkaana etsijänä hän kävi katsomassa taas uutta bändiä livenä: bändin nimi oli Depeche Mode. Ko. bändi oli vasta kyhäelmä koulukavereita, kun Daniel pyysi heitä uuteen talliinsa. Kädenpuristus sinetöi levytyssopimuksen. Danielin elämän tehtävä, etsiminen, on säilynyt näihin päiviin asti. Levy-yhtiön ensimmäisen viiden kuuden vuoden aikana Miller otti itse osaa levyjen tekemiseen tuottajankin ominaisuudessa.

Reilun kaupan ilmapiiri

Kaikki Muten artistit ovat tykänneet levy-yhtiön ilmapiiristä. Isälliseksi hahmoksi sanottu Daniel Miller on aina antanut artisteilleen vapaat kädet tehdä heille ominaista musiikkia. Yksi syy hyvään ilmapiiriin lienee aika raadollinen, nimittäin raha. Muten ja artistin välillä ei yleensä ollut mitään kirjoitettua levytyssopimusta, koska Danielin sanaan uskottiin. Kulut ja tuotto jaettiin puoliksi.

Sokerina pari triviaa

- Yhtiön käyttämä luettelointikoodi STUMM on saksaa ja tarkoittaa suomeksi mykkää tai äänetöntä

- Yhtiön logossa on kävelevä mieshahmo

Kummalliset levy-yhtiöt 2/3: Factory
Kun kasetti voitti vinyylin