BLOGIARKISTO

Syntsapopin pioneerit: OMD

09.11.2018

Länsi-Saksassa ja Britanniassa oli 70-luvun lopussa kova buumi menossa. Sen buumin nimi oli syntsapop.

Yksi Britannian syntetisaattoripop-musiikin pioneereja oli liverpoolilainen Orchestral Manoeuvres In The Dark (=OMD). Andy McCluskey näki teininä länsi-saksalaisen Kraftwerkin esiintyvän livenä ja haltioitui näkemästään. “Tuo on se mitä haluan tehdä”, hän sanoi. Andy sai kumppanikseen Paul Humphreysin, ja yhtyeen tarina lähti liikkeelle. Kaksistaan he ostivat käytettyjä elektronisia musiikkivempeleitä ja osin Paul teki niitä itse. Duon musiikkiharrastus oli lähinnä “autotalli”-harrastusta, olihan se outoa musisointia. Tuosta johtuu bändin nimikin ja kummallisen nimen oli tarkoitus erottua sen ajan punk-bändeistä.

He pääsivät hieman esiintymään paikallisilla klubeilla ja Factory -levy-yhtiön pomo Tony Wilson sattui heidät näkemään ja tapaamaan: “Eihän tuo outoa ole, tuohan on uutta poppia”, Tony loihe lausumaan. Se johtikin ensisinglen Electricity julkaisuun.

Mitään suurta läpimurtoa OMD ei hetikään tehnyt. Kaikki tapahtui pienin askelin. OMD pääsi esiintymään lämppärinä Gary Numanin keikoille ja ensimmäisen OMD-albumin julkaisi Dindisc-yhtiö, jonka kannen suunnitteli Peter Saville. Yhteen kakkosälpy sen sijaan sisälsi Enola Gay -hitin.

OMD:sta tuli tunnettu nimi. Uusia hittejäkin syntyi, kuten “Locomotion”, “Maid Of Orleans”. Tunnusomaista näissä kaikissa hiteissä ja albumeissa oli se, että ne olivat erilaisen kiinnostavia. Ihan kuin New Orderin vastaavissa.

OMD teki pari maailmanlaajuista singlehittiä. (Forever) Live and Die tai leffabiiisi If You Leave sellaisia olivat. Kasikytluvun suosion jälkeen tuli tottakai ristiriitoja ynnä muita, ja lopulta satumainen paluu yhteen. Yhtä kaikki: OMD oli brittisyntsapopin pioneeri.

Orchestral Manoeuvres in the Dark ansaitsee paikkansa KasariKlässiks:in kunniaseinällä.

Tuottajavelhot Jam ja Lewis
Rääväsuu uranuurtaja
Kasari Klässiks