He olivat suosituimpia kuin Elvis Presley, The Beatles tai Madonna.

 

Vuonna 1984 Frankie Goes To Hollywood hallitsi listoja ja Margaret Thatcher kaivostyöläisiä. Tuon vuoden alussa Peter Waterman nyhjötti konttorissaan ja mietti syntyjä syviä - tai oikeastaan mitähän sitä oikein tekisi. Hän päätti perustaa oman tuotantoyhtiön PWL (Pete Waterman Limited). Vuotta kahta aiemmin hän sai maailmanlaajuista menestystä tuottamalla Peter Collinsin kanssa Musical Youth:in raivostuttavan rallatuksen nimeltään Pass The Dutchie.

Pete palkkasi uuteen yhtiöönsä pari herraa, joiden nimet olivat Matt Aitken ja Mike Stock

S-A-W

Kolmikon jäsenillä kaikilla jo tiskijukkataustaa, mutta Aitken ja Stock olivat myös oikeita muusikoita. Ajatuksenaan Watermanilla oli tuottaa musiikkia eri levy-yhtiöiden artisteille omalla uniikilla tyylillään. Se ihka ensimmäinen tuotos oli Agents Aren’t Aeroplanes - The Upstroke, joka oli muusikkokaksikon keksimä ja säveltämä.. hmm.. biisi. Pete Waterman sai biisin julkaistua kauppoihin asti ja -tadaa- SAW oli syntynyt. Hittiä tosin siitä ei tullut.

Läpimurto

Kesällä -84 kolmikko iski kultasuoneen. New Yorkin homokapakoista löytyi näyttelijä-drag artisti Harris Glenn Milstead, taitelijanimeltään Divine. Hi-NRG:n “keksijänä” voidaan pitää Bobby Orlandoa, jonka kanssa Divine teki ensimmäiset diskobiisinsä. SAW-kolmikko tuotti niitä hieman lisää ja johan alkoi puntia yhtiöön virrata ja nimet tunnetuiksi. You Think You’re A Man oli jotain aivan uskomatonta korkeaoktaanista diskohumppaa täyttäen tanssilattiat ympäri maailmaa. Formaatti oli syntynyt, vaikkei se vielä ollut SAW:n kirjoittama kappale.

Ensimmäinen Top 10 -hitti syntyi Hazell Deanin kanssa. Whatever I do oli täysin kolmikon käsialaa. Tässä biisissä lyriikat olivat jo kohdallaan, osin typeriä rakkauden kaipuusta ja rakastamisen vaikeudesta, mutta riimit olivat käsittämättömän tarttuvia. Moni hittibiisi perustuu lastenlorujen rytmitykseen ja toistoon - siis vielä tänäkin päivänä. 

Tie tähtiin

Alkuvuodesta 1985 moottoritietä tähtitaivaalle tasoitti kolmikon tuottama ensimmäinen ykköshitti, maailman paras diskobiisi, You Spin Me Around. Siitä voi lukea tarkemmin toisaalta tästä blogista. Nyt jo Simon Cowell halusi jollekin tallinsa artistille hitin SAWin kanssa. Tuoksi artistiksi valikoitui Sinitta.

Hittitehdas

SAWila tuntui olevan Midaan kosketus. Kaikkiin mihin he näppinsä laittoivat muuttui kullaksi. PWL:n oven takana oli jonoksi asti tulevia musiikkitaivaan tähtiä. Ihan kaikkia en nyt ala listaamaan, mutta Kylie Minogue on edelleen kolmikon parhaiten menestynyt artisti.

Mittaviin tuotantomääriin yltänyt kolmikko teki toki muutaman kerran ohilyöntejä, mutta sehän on vain ymmärrettävää. Puntatulot nousivat potenssiin, kun Waterman perusti vuonna 1987 oman itsenäisen levy-yhtiön nimeltään PWL Records. Nyt kaikki rahat jäisi Petelle itselleen.

Termin The Hit Factory oli ilkeämielisen brittilehdistön lanseerama haukkumatermi, mutta markkinointiviisaana miehenä Waterman otti sen käyttöön ja käänsi hyödykseen.

Tehtäväkuvaukset

Peter Waterman oli pomo, jonka vastuualueena oli hankkia uusia artisteja, promota PWL:a ja sen artisteja. Studiossa häärivät Aitken ja Stock. He sävelsivät, soittivat ja kirjoittivat laulujen sanoja - joskus Peten oivalluksesta (esim Toy Boy tai Respectable). Mike Stock pääsääntöisesti teki tekstit.

Kaikki päättyy joskus

Kuluttajien musiikkimaku muuttuu aina vuosien saatossa. 1990-luvulle tultaessa kuluttajien korvat halusivat taas enemmän robustia säröä tai jotain vielä kovempaa. Grunge, brittirock tai EDM jyräsivät SAW-kolmikon helpot iskelmät suon silmään. Joten kolmikon välillekin syntyi ristiriitoja. Matt Aitken pakkasi laukkunsa ja kiitti menneistä vuosista. Vuoden -93 lopulla Mike Stock päätti lopettaa tekohengitys-olonsa Watermanin kanssa.

Tay-tay-tay take or leave it

Joka tapauksessa kolmikon menestys 80-luvun jälkimmäisellä puoliskolla on vertaansa vailla. Yli sata Brittilistan Top 40 -hittiä, maailmalla levyjä on myyty satoja miljoonia, tuhansia tehtyjä biisejä.. voimme vain arvailla kuinka paljon rahaa se herroille ja Watermanille itselleen he mahtoivat ansaita. Ollaan sitten heidän tekemistään musiikeista mitä mieltä tahansa, niin olihan se kova poppoo.

Katutappelun vuodet
Kyllä herra ministeri