Kyllä herra ministeri

Älykästä komediaa ja poliittista satiiria tarjoili brittisarja Kyllä herra (pää)ministeri

Komediasarja sijoittuu lähes kokonaan kuvitteellisen uuden ministerin James “Jim” Hackerin (Paul Eddington) hallintoasianministeriöön (Department of Administrative Affairs). Ensimmäisessä jaksossa Hacker tottakai tutustuu talon tapoihin rinnallaan henkilökohtainen sihteeri Bernard Woolley (Derek Fowlds) ja ministeriön valtiosihteeri Sir Humphrey Appleby (Nigel Hawthorne).

Uusi ministeri on aina sangen uudistushaluinen ja se ministeriön kansliapäällikköä aina huolestuttaa.

- Asiat ovat hyvin ja näin on tehty aiemmin, Sir Humphrey vastaa uudelle ministerille.

Ihan aina ja kaikissa demokratioissa kansan valitsemat edustajat ja ministerit yrittävät luoda  parempaa yhteiskuntaa. Yhtä aina he törmäävät aatoksissaan virkamieskuntaan, joka haluaa tehdä asioita omalla painollaan.  Virkamieskunta on ja pysyy, vain ministerit vaihtuvat.

Kyllä herra ministeri -sarjan käsikirjoitus oli loistava. Siihen saatiin apuja ihan elävästä elämästä, esimerkiksi lordi Donoughue oli yksi paljastajista.

Uusi ministeri käy uudessa sairaalassa, jossa ei ole yhtään potilasta. Sen sijaan siellä on 500 ihmistä tekemässä hallintoa.

- We are the best run hospital in the country, sanoo edustaja. We don’t need patients.

Ministeriä esittänyt ja kveekariperheessä kasvanut Paul Eddington sairastui harvinaiseen ihosyöpään ja kuoli vuonna 1995. Sir Nigel kuoli jouluna 2001 sydänkohtaukseen.

Sihteeri Derek Fowlds sentään elää ja nähdään esim Sydämen asialla -sarjassa.

Hetki historiassa: Kiina avautuu

Jos Elvis Presley teki Amerikassa hyvän työn rokille, niin saman teki Wham Kiinassa popille.

Vuonna 1985 Kiina oli pala palalta avautumassa muulle maailmalle. Vähän samaan verkkaiseen tahtiin kuin Neuvostoliitto. Semminkin kun Elton John esiintyi Neuvostoliitossa jo vuonna 1979 esiintyen niin Leningradissa kuin Moskovassa.

Wham, eli George ja Andrew pääsivät Kiinaan. Keikkaa edelsi managerin Simon Napier-Bellin pitkä marssi vakuuttaakseen, että tämä duo kannattaa päästää maahan esiintymään. Myyntipuhe piti sisällään sen faktan, jonka nykyään tiedämme, että tällä tavoin Kiinaan saataisiin ulkomaalaisia sijoittajia. Kiinaan esiintymään halusivat myös Queen ja Rolling Stones. Eivätpä päässeet.

Wham pääsi.

Simonin ja Whamin idea ei tokikaan ollut Kiinan taloudellispoliittiset tavoitteet vaan puhtaasti tehdä Wham:sta maailman suurin yhtye. No ei se kaukana ollut, kun ajattelee.