BBC:n pannaamat biisit

Näitä biisejä BBC ei soittanut Persianlahden sodan aikana British Broadcasting Company on valtiollinen media (vrt YLE), joka nöyristelee kulloisenkin hallinnon edessä. Britannian pääministerinä tuolloin oli Margaret Thatcher marraskuuhun -90 asti, jolloin hänen seuraajaksi nousi John Major. BBC:n pannalistalla oli kaikkiaan 67 biisiä, kuten Abban Waterloo ja Edwin Starrin War. KasariKlässiks keräsi ao. listaukseen vain 80-luvulla julkaistuja biisejä, jotka BBC asetti soittokieltoon Persianlahden sodan aikana (1990-91). BBC:n panna koski omia radio- ja televisio-ohjelmia, joten muilla kaupallisilla kanavilla biisejä sai esittää. I just died in your arms - Cutting Crew Act of war - Elton John & Millie Jackson Army dreamers - Kate Bush Brothers in arms - Dire Straits Buffalo soldier - Bob Marley and the Wailers Burning bridges - Status Quo Everybody wants to rule the world - Tears for fears Fields of fire - Big country Flash - Queen Ghost town - The Specials Gimme Hope Jo’anna - Eddy Grant Hunting high and low - A-ha I don’t want to be a hero - Johnny Hates Jazz I will survive - Arrival I’ll fly for you - Spandau Ballet I’m on fire - Bruce Springsteen In the air tonight - Phil Collins In the army now - Status Quo A little piece - Nicole Love is a battlefield - Pat Benatar Silent running (on dangerous ground) - Mike and the Mechanics Sixty Eight Guns - The Alarm Soldier of Love - Donny Osmond State of Independence - Donna Summer Stop the cavalry - Jona Lewie Two Tribes - Frankie Goes To Hollywood Under attack - Abba A view to a kill - Duran Duran War baby - Tom...

Biisin takaa: Everybody wants to rule the world

Tears For Fearsin tutuin kappale sai inspiraation monista elementeistä Kahdeksankymmentäluku oli Tears For Fearsille jatkuvan menestyksen aikaa. Brittibändin (tai duon) ensimmäinen LP The Hurting menestyi vallan mainiosti jopa kansainvälisillä markkinoilla. Se antoi Roland Orzabalille ja Curt Smithille uskoa jatkaa valitsemallaan tiellä. Kakkosalbumi Songs from the big chair olikin jo jättimenestys. Kertakaikkisen upealta albumilta julkaistiin viisi singleä (ja kuudes vain Amerikan markkinoille). Everybody wants go to war Roland on kertonut, että biisin rytmi ja rummut saivat inspiraation Simple Mindsin biisistä “Waterfront”. Yhteys onkin ilmiselvä. Tekstejä kirjoittaessaan hän tiesi, että siinä pitäisi olla “everybody jotain” ja työnimeksi syntyi tuossa väliotsikossa oleva versio. Kannattaa muistaa, että juuri tuolloin (1984-85) menestyneitä hittejä olivat sodanpelkoiset biisit kuten Alphavillen Forever young, Nenan 99 Lufballoons ja Frankie Goes To Hollywoodin Two Tribes. Biisin otsikkoa kuitenkin haluttiin vähän muuttaa sävyisemmäksi ja lopullinen versio poimittiin The Clashin biisistä Charlie don’t surf. Kappale on varsin tarttuva ja melodinen vaikka sen sanoma on raadollinen. Sehän kertoo vallan halusta, sodasta sen tuomasta kurjuudesta. Amerikan valloitus TFF menestyi Pohjois-Amerikassa vallan sensaatiomaisesti. Everybody oli yhtyeen ensimmäinen ykköshitti Billboard-listalla ja niin ikään Big chair -albumi nousi piikkipaikalle. Tuolloin monet brittiyhtyeet menestyivät sangen hyvin periaatteessa vaikeilla uuden mantereen markkinoilla. Kikka oli lopulta aika yksinkertainen. Levy-yhtiöt nimesivät julkaisun genreksi “rock”, joten se kelpasi sitä myöten kaikille radio-asemien soittolistoille(*). Briteissä kun TFF esitti “new wavea”.      Triviaa - Rolandin piti olla Raoul. Rolandin vanhemmat aikoivat kastaa pikkupojan Espanja-vivahteisesti Raouliksi, mutta valitsivat englantilaisemman muodon. Roland nimesi esikoispoikansa Raouliksi. - Songs from the big chair -nimi tulee tv-leffasta Sybil, jossa mielenterveyspotilas istuu isolla tuolilla kertomassa lääkärilleen tuntemuksistaan.    - BBC asetti biisin esityskieltoon Persianlahden sodan aikana, koska kappaleen teema...

Dallasin autot

Dallas-saippuasarjan autot olivat pääsääntöisesti eurooppalaisia. Dallas-sarja oli maailman seuratuin tv-sarja. Siinä esiintyi myös hienoja autoja. Vuosimalli on mukana siksi, että eri hahmot ja autot esiintyivät omalla aikakaudellaan. Olen niistä listannut tähän useimmin nähtyjä ja kenen hahmon se oli: Lincoln Continental Mark V  ’78 - Jock Ewing Volkswagen (Rabbit) Cabriolet ’86 - Miss Ellie Mercury Marquis Colony Park ’75 - Sue Ellen Ewing Mercedes-Benz 300 TD ’80 - Sue Ellen Ewing Mercedes-Benz 380 SEC ’82 - Sue Ellen Ewing Mercedes-Benz 280 SE ’74 - JR Ewing Mercedes-Benz 450 SEL ’75 - JR Ewing Mercedes-Benz 380 SEL ’81 - JR Ewing Mercedes-Benz 500 SEL ’81 - JR Ewing Mercedes-Benz 560 SEL ´86 - JR Ewing Cadillac Allanté ’87 - JR Ewing Lincoln Mark VII ’86 - JR Ewing Mercedes-Benz 450 SL ’78 - Bobby Ewing Mercedes-Benz 380 SL ’81 - Bobby Ewing Mercedes-Benz 560 SL ’86 - Bobby Ewing Maserati Biturbo Spyder ’87 - Bobby Ewing BMW 635 CSi `? - Cliff Barnes Jaguar XJ-S 5.3 V12 ’89 - Cliff Barnes Mercedes-Benz SL ’90 - Bobby Ewing Fiat X1/9 1300 ’75 - Lucy Ewing Porsche 924 ’77 - Lucy Ewing Chevrolet Corvette ’77 - Pamela (Barnes) Ewing Porsche 911 Targa ’82 - Pamela Ewing Porsche 911 SC Cabrio 3.0 ’83 - Pamela Ewing Eurooppalaisilla autoilla oli tuolloin korkea tullimaksu ja ne olivat amerikkalaisille todella kalliita luxustuotteita. Tällä haluttiin korostaa todella rikkaiden asemaa todella rikkaina. Sarjan loppupuolella näkyviin osiin tulivat aitoamerikkalaiset autotehtaat, koska he maksoivat enemmän autojensa...

Brittikomiikan uusi nousu

Ei yhdeksän uutiset nostivat brittikomiikan takaisin arvoiselleen jalustalle Elettiin 1970-luvun loppua, kun isopalkkaiset ja -mahaiset BBC:n byrokraatit päättivät vielä kerran satsata komiikkaan. Edellisestä komiikkamenestyksestä, eli Monty Pythonista, oli vierähtänyt jo vuosia. BBC:ssa luultiin, että television komiikan aika oli ohi. Kilpailevilla kanavilla kuten ITV:lla ja LWT:lla sketsiviihdettä oli tarjolla. Yläluokkaiset BBC-porhot antoivat kanavan viihdepomolle valtuudet loihtia uusi sketsiohjelma. Nuoria voimia BBC palkkasi sarjaa tekemään radiopuolelta komiikkatuottajan John Lloydin. Myöhemmin hänestä tuli todellinen kultasormi, mutta siitä jäljempänä lisää. Koska Johnilla ei ollut kokemusta televisioon tuottamisesta hän sai aisaparikseen Sean Hardien. Perusajatus tulevalle sketsisarjalle oli Not The New York Times -niminen satiirinen lehti. Lloyd ja Hardie tekivät Ei yhdeksän uutisista ensimmäisen version, mutta sen näyttelijäkaarti pian hylättiin eikä tekeleitä päästetty eetteriin asti. Uusi alku Not The Nine O’Clock News sai uuden alun uudella näyttelijäkaartilla. Aiemmasta yritelmästä mukaan otettiin sentään Rowan Atkinson ja Chris Langham. Kaksikkoa täydennettiin vielä kahdella näyttelijällä eli kokemattomalla ja nuorella Mel Smithllä ja australialaisperäisellä naisella Pamela Stephensonilla. Sketsisarjan ensimmäinen kausi ei ollut menestys, mutta ei ihan floppikaan. Toista uutta alkua haettiin toiseen tuotantokauteen kun Chrisin korvasi nuori Griff Rhys Jones. Katsojaluvut kohosivat Kaudet 2-4 olivat suurta menestystä. Syitä menestykseen lienee se, että näyttelijäkaarti oli uutta ja osaavaa. Taustasyy on kuitenkin uudessa otteessa, sillä Ei yhdeksän uutiset oli nopeatahtinen sketsishow, jossa ei ollut vakihahmoja irtoviiksineen kompastelemassa. Erityispiirteenä sarjassa oli se, että siinä irvailtiin jopa ronskisti valtaapitäville hahmoille kuninkaallisista lähtien. Varsinkin irrallisten uutisfilmien käyttö ja leikkaustapa johonkin toiseen klippiin olivat uraa-uurtavaa televisiota. Itse esikuvaansa, eli Yhdeksän uutisiin viitattiin jokaisessa jaksossa kun “uutisankkurit” Mel ja Pamela lukivat varsin kummallisia “uutisia”. Nimet muistetaan vieläkin Not The 9 O’Clock News (1979-82) nosti esiin kaikkien...