M-Ma-Max Headroom-oom-m

Briteissä on aina tehty uraauurtavaa televisiota. Kahdeksankymmenluvun puolivälissä tuottajat George Stone, Annabel Jankel ja Rocky Morton loihtivat jotain ennennäkemätöntä. Heidän luomuksensa oli hahmo nimeltään Max Headroom. Digitaalia analogisena Hahmo nimeltään Max Headroom luotiin vuoden 1984 alussa. Ideana oli kehittää täysin digitaalinen, tulevaisuuden hahmo joten ihmisiä ei enää tarvittaisiin televisioon eikä elokuviin. Tulevaisuus oli siis läsnä. “Digitaalista ulottuvuutta ei tuolloin vielä ollut, mutta sitä tehtiin matkan varrella”, George Stone on myöhemmin paljastanut. Max tehtiin täysin analogisesti, mutta se näytti vain tietokoneilla tehdyltä. “Ihme ettemme paljastuneet”, Stone jatkoi. Max Headroomia esitti Englannissa teatterioppia opiskellut kanadalainen näyttelijä-koomikko Matt Frewer. Hän tuli valituksi rooliin murteensa ja improvisaatiokykynsä vuoksi. Tekniikkaa Matt Frewer maskeerattiin siten, että hänen päähän istutettiin kuminaamio ja lasikuituinen pukutakki. Mattin ääntä “juonnoissa” muokattiin mm. vocoderilla, luoden illuusion bitti-ihmisestä. Lisäksi ääniefektinä käytettiin vinyylimaailmasta tuttuja neulan hyppimisiä eli j-ja-jankutuksel-lla-a. Bitti siis oli “poikittain” jo tuolloin. Visuaalista havaintoharhaa lisättiin piirtämällä Maxin taustalle muka tietokoneella tehtyjä grafiikoita ja pääosin vihreä taustaväri lisäsi kyber-elementtiä. Cinematic Computer Animation Technique oli se termi jota tekijät itse käyttivät. Max elokuvissa ja telkkarissa Max Headroom teki ensiesiintymisensä elokuvassa “Max Headroom: 20 minutes into the Future”. Elokuvassa Matt Frewer tekee kaksoisroolin niin Maxina kuin häntä haastattelevana toimittajana nimeltään Edison Carter. Pian leffan jälkeen aukesi tie telkkariin. Sarkastinen ja egoistinen Max oli yhtäkkiä kuumaa kamaa. Max Headroom pestattiin brittien uudelle neloskanavalle juontamaan musiikkivideo-ohjelmaa. Channel4:lla ei tietenkään rahaa ollut, mutta Chrysalis Records ja sen visuaalinen tuotantoyhtiö pistouvasi Neloselle tuon ohjelman. Journalimismista viis, tuon ohjelman oli tarkoitus markkinoida vain Chrysalis-yhtiön artisteja. Uutena, ihmeellisenä hahmona Max menestyi niin Amerikassa kuin kanta-Euroopassakin. Jopa Suomessa nähtiin Headroomin videoshowta. Paranoimia Musiikkidiggarit muistavat Max Headroomin ja The Art Of...

Kun tangoa kuuntelemaan jäin

Fleetwood Macin neljästoista studioälpy Tango In The Night on maailman toiseksi paras pop-levy. Pitkäikäisen yhtyeen taival sisältää yleensä monia kokoonpanomuutoksia, eikä sillä saralla Fleetwood Mac ole poikkeus. Yleisesti ottaen Jeremy Clarksoninkin suosikkiyhtyeen menestyskausi osuu vuosille 1975 - 87 eli Rumours -älpystä Tangoon. Tangon syntymä Macin älypää Lindsey Buckingham aloitti kappaleiden piirtämisen 80-luvun puolivälissä; ajatuksena hänellä oli tehdä soololevy. Homma jalostui kuitenkin siihen suuntaan, että siitä tulikin Fleetwood Mac -yhtyeelle pitkäsoittolevy. Pitkään se jalostuikin, peräti puolitoista vuotta materiaalia hinkattiin kuosiin. Tekoprosessin aikana studiossa piipahteli myös Stevie Nicks, ollen aina enemmän tai vähemmän töttöröissään. Lindsey joutui poistamaan äänitysraidoilta monia Stevien ääntelyjä, joten lopputuotteessa vieroitushoidossa ollutta raspikurkkua kuullaan aika vähän. Tai kuullaan kyllä, mutta Lindsey Buckingham käytti tuolloin uutta Fairlight CMI -sampleria, jolla tuotettiin Stevie’n laulantaa muunnellusti. Levyn huikea sisältö Tango In The Night sisältää 12 raitaa. Näistä peräti kahdeksan julkaistiin (=rahastettiin?) singleirroituksina. Jokainen biisi sen kyllä ansaitsi. Levyn biisit ovat loppuun asti hiottuja mestaritekeleitä. Kun jykevään soundiin liittyy hyvä lyriikka, niin menestystä ei voi pitää täytenä yllätyksenä. Lähes kaikista sinkuista tehtiin kaksitoistatuumaisia maxeja, joihin oli panostettu myös. Vielä oli löytynyt lisää ympättävää valmiiksi hyviin kappaleisiin. Osin ehkä siksi, että remixejä tehtailivat mm Jellybean Benitez ja Arthur Baker. Tango vietti Brittien virallisella albumilistalla huikeat 115 viikkoa, joista kolmesti ylsi ykköspaikalle. Jenkkien Billboard-listalla menestystä tuli myös, mutta markkinat (ja listan laadintasäännöt) uudella mantereella ovat hieman toisenlaiset ja siksi ne eivät ole vertailukelpoisia keskenään. Sara Andersson Kääntöpuolelta löytyy herkähkö “Welcome To The Room .. Sara” -niminen kappale. Tuohon inspiraation antoi lauluääni Stevie Nicks, joka kirjautui Betty Ford -vieroitushoitolaan nimellä Sara Andersson. Big Love Tango-levyn avausraitana on Big Love, josta tehtiin hyviä maxiremixejä. Big Lovessa kuullaan...

Biisin takaa: Fight The Power

Menestyneimpiin hip hop -yhteisiin lukeutuva Public Enemy sai kesällä 1989 toimeksiannon ohjaaja Spike Leeltä. Spike Lee halusi Do The Right Thing - kuuma päivä -elokuvaansa voimaannuttavan ja rytmisen tunnuskappaleen. Hän toivoi, että sen tekisi Public Enemy. Elokuvassa biisi soi varsin useasti, mutta leffa itsessään ei mestariteoksien joukkoon yltänyt. Tunnari kylläkin. Sampleja ja luuppeja Hyvin yksinkertaisen biisin taustana on vain soundiluuppi, srätsäys, samplet eli lainaukset lähinnä James Brownin tuotannosta ja yksi soitin eli saksofoni. “Fight The Power” -sample lainattiin Isley Brothersilta. Rytmiä sen sijaan riittää hengästyttävällä tavalla. Kuulijoille tarjotaan niin bilemusaa kuin murskainkuulaa muistuttavaa kannanottoa. “Sävellyksestä” vastasi Public Enemyn rytmiosasto Bomb Sqaud kapelimestarinaan tiskijukka Terminator X. Elvikselle kyytiä “Mustista on vain kengänkiillottajikseni ja ostamaan musaani” - Elvis Presley. “Uskon valkoiseen ylivertaisuuteen niin kauan kunnes mustat ovat kouluttautuneet vastuunkantoon. En tunne syyllisyyttä, että viisi tai kymmenen sukupolvea sitten he olivat orjia” - John Wayne. Fight The Powerin kolmannessa säkeistössä Elvis ja John saavat huutia oikein kunnolla:  “Elvis was a hero to most / But he never meant shit to me / Straight up racist, the sucker was / Simple and plain”. Kanssapuhuja Flavor Flav jatkaa: “Muthafuck him and John Wayne!”. Kappaleen nimestä huolimatta Public Enemy ei yllytä anarkiaan, vaikka musavideosta niinkin voisi päätellä, vaan nousemaan vallan väärinkäyttöä vastaan. Suurimman huomion biisissä saavat mustan rodun esitaistelijat kuten Louis Farrakhan ja Martin Luther King Jr. Perintöä Public Enemyn tuotannossa Fight The Power nousee ihan kärkikastiin. Mielestäni siellä kärkisijoilla ovat Don’t Believe The Hype, 911 is a Joke ja Welcome To The Terrordome. Monet amerikkalaiset musiikkilehdet ovat listanneet Powerin kaikkien aikojen parhaimpien biisien top-listoilleen. Näkemisen arvoinen...

Biisin takaa: Need You Tonight

Kolme minuuttia jotka nostivat Australian ja INXS:n lopullisesti maailman kartalle. Pitkään kypsynyt aussieyhtye INXS sai jackpotin Need You Tonight -biisillään. Yhtyeellä oli pienoisia hittejä jo plakkarissa, mutta eka sinkkujulkaisu yhtyeen kuudennelta Kick-albumilta vuodelta 1987 räjäytti pankin. Biisin syntymä ja anatomia Kosketinsoittaja-säveltäjä Andrew Farriss on kertonut, että maagisen biisin ja varsinkin sen riffin idea alkoi taksimatkasta. Tai taksia odottaessa matkustaakseen lentoasemalle ja sieltä edelleen Hong Kongiin. Hän pyysi taksinkuljettajaa odottamaan hieman, kunnes käy vielä huoneessaan. Tunnin odottelun jälkeen taksikuski oli jo tuskastunut, mutta Andrew palasi autoon. Nyt mukana oli Need You Tonight:in demonauhoitus. Itse biisissä on ensimmäistä kertaa yhtyeen historiassa käytetty sekvensseriä, syntsaa sekä useita rumpu- ja kirkkaita kitararaitoja. Biisi on paljon velkaa Nile Rodgersille ja hänen tunnusomaiselle kitarointiriffeilleen. Ei säveltäjä Andrew sitä kielläkään. Rummuissa hakataan säälittä virvelinä kakkosta ja nelosta, tunnusomaisena biisille on koukuttava vanneisku. Väristyttävä funkrock-biisi vailla vertaa. Kun koukuttavaan ja syövereihin vievään rytmiin yhdistää Michael Hutchencen laulun… lopputulos on jotain häikäilettömän seksuaalista. Ja kun Mel Gibsonin ja Jon Bongiovin risteymä vielä rääkäisee: “I’m lonely”, niin johan kostuu paikat. Tragedia Kylie Minoguen kanssa seurustellut yhtyeen laulaja Michael Hutchence teki itsemurhan hotellihuoneessa marraskuussa 1997. Se lopulta pysäytti australialaispoppoon nousujohtoisen uran kenties maailman suurimmaksi yhtyeeksi. Kuunteluvinkkinä upea Julian Mendelsohnin tekemä remix. ...