The Communards halusi diskobiisellään syrjäyttää pääministerin

Jimmy Somerville ja Richard Coles olivat tavanneet toisensa Lontoon melskeissä, kun Jimmy oli vielä Bronski Beatin jäsen. Richard oli yksi Bronskin apumuusikoista, sillä hän soitti mm. saksofonia Bronski Beatin kappaleilla ja live-esiintymisissä. 

Noin vuonna 1985 oli selvää, että Steve Bronski halusi vapauttaa Somervillen laulajan tehtävistään, koska ”hänen asenteensa oli aika vasemmistolainen ja tietyin osin ulostulot hyökkääviä”. Jimmy itse muistaa saman asian: ”en tuntenut oloani kovin mukavaksi enää”. 

Jimmy ja muusikkona loistava Richard Coles päättivät jatkaa musiikin tekemistä kaksin uuden nimen alla. Nimi duolle napattiin vallankumouksellisesti niin ikään. Kommunardi on siis Ranska-Preussin sodan jälkeen syntynyt Ranskan kommuunin kannattaja. Se siitä. 

Kaksi levyä, pari valtavaa hittiä 

The Communards julkaisi kaksi pitkäsoittoa. Ensimmäinen oli yhtyeen omaa nimeä kantava ja toinen nimeltään ”Red”. 

- Tarkoituksenamme oli tanssimusiikin kautta syrjäyttää Margaret Thatcher vallasta, veistelee Coles. 

Se ei tietenkään onnistunut, mutta pari huikeaa Hi-NRG-hittiä syntyi. Don’t leave me this way ylsi Brittien sinkkulistan kärkeen vuonna 1986 ja oli tuon vuoden saarivaltakunnan myydyin single. Vuotta myöhemmin julkaistiin jälleen tanssilattiamagneetti Never can say goodbye. 

Näiden megamenestyksien lisäksi The Communardsin hienojen biisien joukossa on esimerkiksi ”Tomorrow” , ”So cold the night” ja ”For a friend”.  

Ateisti kääntyi uskoon 

Duo ei koskaan hajonnut; vain lopetti. Muusikko-Richard oli siihen astisen elämänsä ollut ateisti ja ”uskontojen vihollinen”. Hän kuitenkin ajautui erääseen messuun ollessaan 29-vuotias. Tuossa messussa hän koki muutoksen sisällään. Richard kirjoitti kirjeen Jimmylle, joka oleili silloin San Franciscossa. Kirjeessään hän kertoi, että jätän tämän materialistisen maailman ja siirryn hengen asioiden puolelle. Jimmy vastasi kauniisti, että siitä sitten vaan.

- Kun olin hakemassa papiksi, niin kirkon taustatietolomakkeessa kysyttiin mm. ”Oletko käyttänyt huumeita?”. No hei, 80-luvun musabisneksessä olleena laitoin rastin että ”olen”. Kirkon medikaalijohtaja vielä soitti perään: ”Olet ensimmäinen joka on rastittanut tämän kohdan. Tervetuloa joukkoon”, Coles kertoi hiljan. 

Jimmy Somerville sen sijaan jatkoi musiikin parissa ja julistaen edelleen LBGT-oikeuksien puolesta. Ihan hyvin pärjäsi listamenestyksissä. Ja tanssilattioilla. 

Sokerina Shep Pettibonen tekemä remix: