Human Leaguen ura on varsinaista vuoristorataa.

Tiedämme toki Human Leaguen kahtiajaon kultaisen vuosikymmen alussa ja kuinka siitä muodostui League 2.0 ja Heaven 17. Kelataanpa kasettia kuitenkin hieman tuosta eteenpäin ja pysähdytään kohtaan 1984-1986.

Menestystä pitäisi jatkaa - huonolla menestyksellä

Yhtyeen neljännen älpyn Hysteria:n (1984) jälkeen oli taas aika tehdä uutta materiaalia. Tiedetään, että pinnalla pysyäkseen noina hektisinä aikoina yhtyeen tuli julkaista albumi per vuosi.  Uutta materiaalia työstettiin varsin ponnekkaasti, mutta valmista vaan ei tahtonut tulla. Sitten bändin jäsenet alkoivat kyräillä toistensa tekemisiä ja tekemättä jättämisiä, kunnes rivit lopulta rakoilivat jälleen. Tärkein laulunkirjoittaja Jo Callis, bändin manageri Bob Last ja uuden albumin tuottaja Colin Thurston (joka tuotti mm. Duraneita) kaikki pakkasivat laukkunsa ja matkustavat tiehensä.

Levy-yhtiö otti ohjat

Human Leaguen levy-yhtiö Virgin oli huolissaan, sillä olihan heidän yksi syömähampaansa auttamattomasti pulassa. Rahaa pitäisi tahkota. Richard Branson (kyllä, juuri hän) ja muut levy-yhtiön pomot ottivat jäljelle jääneen yhtyeen ohjaksiinsa. Human League lennätettiin (!) Minneapolisiin jossa heidät istutettiin uusien supertuottajien, Jimmy Jam ja Terry Lewis, tarkkailuluokalle.

Bändin murina ja hammasten kiristys jatkui sielläkin, sillä Jimmy ja Terry hylkäsivät suuren osan bändin jo valmistelevaa materiaalia korvaten ne omilla tekeleillään. Tämä toki tarkoitti ansionmenetystä bändin säveltäjille. Kiukuttaahan sellainen tietysti.

Human

Tuloksena kuitenkin oli bändille väkisin ylle puettu pelastusliivi, joka sai nimekseen Human (1986). Ihka uusi R&B-soundi toimi ja biisin lyriikat olivat jatkoa “Don’t you want me” -tarinalle. Human:sta tuli maailmanlaajuinen hitti, ja taidettiin sitä helpotuksen hikeä pyyhkiä levy-yhtiössäkin. Bändikin taitaa olla nykyään jokseenkin tyytyväinen lopputulokseen.