Eniten kasarimusiikin äänimaailmaan vaikutti kosketinsoittimien lisäksi rumpukone nimeltään Linn Drum. 

Keksijä oli muusikko 

Roger Linn loihti kaverinsa Alex Moffettin kanssa helppokäyttöisen laitteen, jolla voisi treenikämpillä harjoitella taiteen tekemistä. Roger oli kitaristi ja hieman kosketinsoittajakin. Hänelle rummut olivat hieman hankalampi instrumentti. Rumpusettiä on työlästä raijata paikasta toiseen ilman pakettiautoa. 

Roger loihti laitteen, joka olisi ohjelmoitavissa ja kannettavissa asiakirjasalkun tapaan yhdellä kädellä. Ensimmäinen helppokäyttöväline sai nimekseen LM-1 drum computer ja se näki päivänvalon vuonna 1980. Pari vuotta myöhemmin Linn-yhtiö julkaisi parannetun version nimeltään LinnDrum. 

Apuvälineestä tulikin instrumentti 

Muusikot ottivat uuden koneen ilolla vastaan. Alunperin harjoitusvälineeksi tarkoitettu kone kuultiin kohta jo lopullisissa versioissa vinyylien urilla. Toisaalta puritaanit muusikot vihasivat uutta konetta, koska se tekisi kaikista rumpaleista työttömiä. 

Heti ensimmäistä rumpukonetta käyttivät mm. Gary Numan, Prince, Stevie Wonder, Human League ja Joy Division. Eivät hekään tietenkään mainostaneet käyttävänsä rumpukonetta, koska taidehan syntyy vain hiestä ja tuskasta. 

Vuosikymmen puoleen väliin tultaessa LinnDrum oli kaikkien studioiden ja muusikoiden käytössä. Yleisön tietoon rumpukone tuli vasta Stock-Aitken-Watermanin hittien jälkeen. SAW-tehdas jo mainosti käyttävänsä Linn-rumpalia. 

Uusi ammattiryhmä remixaajat ottivat LinnDrummin käyttöönsä saaden alkuperäiseen versioon hieman enemmän lehmänkelloja ja jukurttimukeja. Näistä voisin mainita esimerkkinä Arthur Bakerin (Brucen Dancing in the Dark) ja Shep Pettibonen ”kaikki” remixit. 

Jos listattaisiin kaikki 80-luvulla tehdyt biisit ja niissä käytetyt soittimet, niin ilman Linn-rumpua olevien biisien lista olisi lyhyempi.