Propaganda-yhtyeen perustajajäsen Ralf Dörper puhuu suunsa puhtaaksi Kasari Klässiksïn erikoishaastattelussa.
KK-Kinmo haastatteli Ralfia sähköpostitse marraskuussa.
KK: Miksi bändin nimeksi valittiin Propaganda? Sillä on joidenkin korvissa hieman ikävä sointi.
RD: Oikeastaan se lähti siitä, että sana “Propaganda” tunnetaan maailmanlaajuisesti ja tarkoittaa joka kielellä samaa asiaa. Tarkoituksenani oli markkinoida yhtyettämme ja viestittää olevamme juurikin saksalainen bändi… ja tehdä saksalaista musaa, joka erottuisi englantilaisesta.
KK: Miksi päätitte julkaista musiikkianne Englannissa?
RD: Lähetimme demomme indie-label’lle nimeltään Operation Twilight. He halusivatkin julkaista pari biisiämme. Lähetimme demomme myös New Musical Expressin toimittajalle Chris Bohnille. Hänen kauttaan yritimme saada nimemme Daniel Millerin (Mute) tietoon, koska sinne olisimme kovin halunneet päästä levyttämään.
Kävi niin, että NME:n toimituksessa Paul Morley kuunteli demokasetin ja Chris Bohn ehdottikin meille, ettemme menisikään Operation Twilight -merkille. Bohn kertoi, että Morley ja tuottaja Trevor Horn ovat laittamassa levy-yhtiötä pystyyn. Vuosi oli tuolloin siis 1982, mutta ZTT nimeä ei vielä oltu keksitty.
Düsseldorfiin matkannut Paul Morley vaatimalla vaati, että levytyssopimus tehdään hänen ja Trevorin kanssa. Tuo ajatus huipputuottajan saamisesta mukaan kiinnosti meitä valtavasti. Sopimuksen allekirjoittaminen kesti vielä aika kauan, sillä studiotakaan ei vielä ollu rakennettu. Kun allekirjoittamisen aika tuli, niin emme saaneet tehdä siihen mitään muutoksia.
Itse sopimus oli aika koukeroinen kaikkine klausuuleineen ja Englannin lakien mukainen. Yksinkertaisesti sanottuna se oli ihan paska. Olimme tietysti naiiveja, mutta kovasti halusimme Trevorin kelkkaan eikä meillä olisi muuten häneen ollut varaa.
Vaikka olimme ZTT:n ensimmäinen artisti, niin studion valmistuttua Trevor kumppaneineen halusi ensiksi levyttää Art Of Noisensa kanssa. Me odottelimme tilaisuuttamme todella kauan.
KK: Sinkkujen Dr Mabuse ja Duelin julkaisuväli oli yli vuosi. Mistä tämä johtui?
RD: Fasiliteettiongelmat olivat yksi tekijä, mutta suurin syy oli Frankie Goes To Hollywoodin huikea menestys. Meille ei löytynyt aikaa eikä studiolla riittänyt resurssit alkuunkaan. Trevor käski apulaistuottaja Stephen Lipsonin tekemään “esituotannon”, jonka Trevor itse sitten viimeistelisi kun aikaa siunaantuu.
Levy-yhtiö panosti markkinointiin vain Englannissa eikä kiinnostusta riittänyt toimiin manner-Euroopan puolelle lainkaan.
“Välivuoden” aikana teimme mainitsemaani esituotantoa Düsseldorfissa, kuvaussessioita ja videoita piiseistämme. Hollantilainen Anton Corbijn ohjasi ihka ensimmäisen videonsa meidän kanssa. Anton ja Morley olivat NME:n toimituksessa toisensa tavanneet.
KK: Miksi albumin nimeksi tuli A Secret Wish eikä The Devil’s Advocate kuten piti?
RD: No, Paul Morley keksi sen ihan itse. Meidän toiveitamme ei juuri kuultu, tai kuunneltiin, mutta onkeensa ZTT ei niitä juuri ottanut. Duel-videon esitystavaksi ehdotimme kaksintaistelua. Sen idean Morley käytti kyllä, mutta FGTH:n Two Tribes -videossa.
KK: Paul Morley taisi olla aika persoonallinen markkinamies?
RD: ZTT tai Paul teki aika paljon asioita selkämme takana. Olimme eteläisessä Euroopassa promokiertueella, kun saimme tietää remix-albumin “Wishful Thinking” julkaisemisesta. Vain Claudia Brücken tiesi siitä. Claudia ja Paul heilastivat jo tuolloin ja Paul halusi hänen siirtyvän soolouralle. Yhtyeemme välit rakoilivat jo silloin.
KK: Avaatko oikeustoimia ZTT-levy-yhtön kanssa?
RD: Jahka meille selvisi kuinka tavattoman huono sopimus meillä olikaan, niin halusimme tehdä siihen muutoksia. Eihän se heille käynyt ja halusimme vaihtaa leiriä. Saimme juristiksemme samaisen miehen, joka taisteli John Lydon vastaan Malcolm McLaren -keissin muutamia vuosia aiemmin. Hänen avullaan haimme muutoksia. Koska julkaisu- ja tuotanto-oikeudet olivat vain levy-yhtiöllä meidän tilillemme ei rahaa juurikaan ropissut. Tämä oli yksi suuri epäkohta. Yksi sopimuskohta kielsi neuvottelemasta muiden levy-yhtiöiden kanssa, joten tilimme jäädytettiin sen vuoksi.
Englantilaiset lait ovat vähän kummallisia, joten oikeutta saadakseen paloi paljon rahaa. Esimerkiksi todistajien ja todisteiden saaminen oli tavattoman vaikeaa.
Sopimuksessa oli samanlainen kohta kuin Holly Johnsonin (FGTH) sopparissa, eli tuotantokulut peritään yhtyeeltä itseltään. Yhtään laskua ei yhtyeemme koskaan saanut, vasta esikäsittelyssä selvisi mitä kuluja meiltä oli rojalteista pidätetty. Esimerkiksi: Studiovuokra ja jokainen käytetty soitin erikseen (kaksinkertainen uudesta vastaavasta), rumpukoneen vuokra 7 000 puntaa (joka on kolminkertainen hankintahintaan verrattuna), catering-kulu oli viisinumeroinen summa. Kaikkiaan nuo kulut olivat niin suuria, että olimme ZTT:lle velkaa vielä kymmenen vuotta.
Asia ei ehtinyt oikeussaliin asti, sillä pääsimme sopuun juuri ennen h-hetkeä. Tyydyimme sopimukseen vaikka julkaisuoikeudet jäivät yhtiölle ja me saimme pitää vain yhtyeen nimen sekä pääsimme levy-yhtiöstä irti. Hollyn case meni saliin asti ja hänhän voitti.
KK: Mitä p: tarkoittaa biisissä p:Machinery?
RD: Propagandaa.