Grace Jones, tuo jamaikailaissyntyinen näyttelijätär-artisti-laulaja teki 80-luvun puolivälissä merkittävän levyn.

Grace Jones oli jo tehnyt näyttelijänä rooleja elokuvissa Conan The Destroyer ja A View To A Kill, vastanäyttelijöinä Arnold Schwarzenegger ja Sir Roger Moore. Laulaja-artististina Grace oli julkaissut jo kuusi älpeetä ennen kuin lokakuussa 1985 näki päivän valon albumi nimeltään Slave To The Rhythm. Pääosaa esitti Miss Grace Jones. Ja mikä albumi se olikaan.

Alkuperäisenä tuotantoideana oli tehdä Frankie Goes To Hollywood -yhtyeelle konseptialbumi, jossa olisi “Relax” ja “Slave” yhdistettynä kokonaiseksi pitkäsoitoksi. Näin ei tapahtunut, vaikka FGTH alunperin esittikin kappaleen. Kyseinen demo Frankien esittämänä löytyy internetin syövereistä. Konseptialbumi-idea toteutettiin Gracen kanssa. Tuloksena kahdeksan raidan albumi, jonka perusteena on vain yksi kappale lukuisine eri tulkintoineen.

Never stop the action

Tuottaja Trevor Horn kumppaneineen tekivät ja julkaisivat kokonaisen taideteoksen. “You can do anything with sound”.
Itse älpy on jännän mielenkiintoinen äänikuunnelma, johon ympättiin Paul Morley:n haastatteluja, tunnettuja nimiä tekemään voice over:ta (esim. Lovejoy-näyttelijä Ian McShane), sampleteknikkaa ym., ja siten keksittiin myös “remix”. Nimikappaleen lyriikat ovat hölyn pölyä, joista suurin osa syntyi teosta studiossa äänitettäessä. Grace Jones vain pyörähti paikalla huohottamassa mikrofoniin ja laulamalla mikkiin lennossa keksittyjä lauseita. Musiikkivallin loihti Trevor studioarmeijansa kanssa. Trevormaiseen tapaan albumia työstettiin yhdeksän kuukautta. Niiden kuukausien aikana Grace oli paikalla yhteensä yhdeksän tuntia.

Uskomaton soundi

Trevor Horn tunnetaan soundivallien luojana. Mahtavat ja suureelliiset tingeltangelit, vaski- ja kielisoittimet yhdistettynä Fairlight CMI:n kautta ohjelmoituina loivat 80-luvun musiikille upouuden soundin. Aiemmin oman aikansa vastaavia loihtijoita olivat George Martin ja Phil Spector. Soundia siis Trevor loi, mutta kolikon kääntöpuolena oli suuret kulut - niistähän ei levy-yhtiö välttämättä tykkää. Slave-albumin tuotantokulut olivat korkeat, lähes 400 000 dollaria.

Joka tapauksessa: Slave To The Rhythm -albumi on taideteos ja on yksi 80-luvun suurista albumeista.

 

Tekstien takaa - osa 1: Pet Shop Boys / West End Girls
Kun Petelius biisin tuhosi