mennessä Kinmo | 23.06.2019 | Blogit, Business, Levyt ja albumit, Musiikkiteollisuus, Musiikkivideot, Radio
Depeche Moden tunnetuin kappale Enjoy the Silence oli alunperin tarkoitettu balladiksi. Vuonna 1989 bändin laulunkirjoittaja Martin L Gore toi äänitysstudiolle nipun demonauhoja, joista yksi oli otsikon mukainen biisi. Jalostusvaiheessa tuottaja Flood (oik. Mark Ellis) ja bändiä edustanut Alan Wilder keksivät, että nostetaampa biisin tempoa ja laitetaan rumpukone taustaksi säksättämään. Enjoy The Silence oli toinen sinkkulohkaisu Violator-albumilta, joka on DM:n menestynein pitkäsoitto. Se ensimmäinen sinkku oli tietysti Personal Jesus. Enjoy The Silence julkaistiin myös kasetti- ja cd-sinkkuna. Britannian sinkkulistalla se ylsi sijalle kuusi, Yhdysvaltojen Billboard-listalla kahdeksanneksi ja Suomessa kolmanneksi. Musiikkivideo Virallisen videon ohjasi hollantilainen Anton Corbijn, joka oli nyt neljättä vuottaan yhtyeen “viides jäsen” vastaten visuaalisesta ilmeestä. Antonilla oli ajatus, että Dave olisi kuningas ja hänellä olisi mukanaan rantatuoli. Tämän ajatuksen taustalla oli Pikku Prinssi -satukirja. “No onpas typerä idea” oli bändin ensimmäinen reaktio. Corbijn oli kuitenkin jo niin luotettava heppu, että idea meni läpi - varsinkin kuin muiden bändin jäsenten kuvaukset olivat nopeasti suoritettavissa. Laulaja Dave Gahan teki kuitenkin isoimman työn. Kuningas-Dave talsii niin Skotlannin ylängöillä kuin Portugalissa Algarven rannalla ja Sveitsin alpeilla. Välillä todella jäätävissä olosuhteissa. Biisistä on olemassa myös promovideo, jonka teki Ranskan telkkari omaan ohjelmaansa. Tässä versiossa bändi soittaa biisin World Trade Centerin eteläisen tornin katolla. Maxisinkun kääntöpuoli Lukuisten maksi- ja cd-sinkkujulkaisuiden ohessa on “Sibeling”-niminen teos. Se on Martin Goren huomionosoitus suomalaiselle säveltäjälle nimeltä Jean...
mennessä Kinmo | 09.05.2019 | Blogit, Musiikkiteollisuus, Radio, TV
Näitä biisejä BBC ei soittanut Persianlahden sodan aikana British Broadcasting Company on valtiollinen media (vrt YLE), joka nöyristelee kulloisenkin hallinnon edessä. Britannian pääministerinä tuolloin oli Margaret Thatcher marraskuuhun -90 asti, jolloin hänen seuraajaksi nousi John Major. BBC:n pannalistalla oli kaikkiaan 67 biisiä, kuten Abban Waterloo ja Edwin Starrin War. KasariKlässiks keräsi ao. listaukseen vain 80-luvulla julkaistuja biisejä, jotka BBC asetti soittokieltoon Persianlahden sodan aikana (1990-91). BBC:n panna koski omia radio- ja televisio-ohjelmia, joten muilla kaupallisilla kanavilla biisejä sai esittää. I just died in your arms - Cutting Crew Act of war - Elton John & Millie Jackson Army dreamers - Kate Bush Brothers in arms - Dire Straits Buffalo soldier - Bob Marley and the Wailers Burning bridges - Status Quo Everybody wants to rule the world - Tears for fears Fields of fire - Big country Flash - Queen Ghost town - The Specials Gimme Hope Jo’anna - Eddy Grant Hunting high and low - A-ha I don’t want to be a hero - Johnny Hates Jazz I will survive - Arrival I’ll fly for you - Spandau Ballet I’m on fire - Bruce Springsteen In the air tonight - Phil Collins In the army now - Status Quo A little piece - Nicole Love is a battlefield - Pat Benatar Silent running (on dangerous ground) - Mike and the Mechanics Sixty Eight Guns - The Alarm Soldier of Love - Donny Osmond State of Independence - Donna Summer Stop the cavalry - Jona Lewie Two Tribes - Frankie Goes To Hollywood Under attack - Abba A view to a kill - Duran Duran War baby - Tom...
mennessä Kinmo | 09.05.2019 | Blogit, Business, Levyt ja albumit, Musiikkiteollisuus, Musiikkivideot, Radio
Tears For Fearsin tutuin kappale sai inspiraation monista elementeistä Kahdeksankymmentäluku oli Tears For Fearsille jatkuvan menestyksen aikaa. Brittibändin (tai duon) ensimmäinen LP The Hurting menestyi vallan mainiosti jopa kansainvälisillä markkinoilla. Se antoi Roland Orzabalille ja Curt Smithille uskoa jatkaa valitsemallaan tiellä. Kakkosalbumi Songs from the big chair olikin jo jättimenestys. Kertakaikkisen upealta albumilta julkaistiin viisi singleä (ja kuudes vain Amerikan markkinoille). Everybody wants go to war Roland on kertonut, että biisin rytmi ja rummut saivat inspiraation Simple Mindsin biisistä “Waterfront”. Yhteys onkin ilmiselvä. Tekstejä kirjoittaessaan hän tiesi, että siinä pitäisi olla “everybody jotain” ja työnimeksi syntyi tuossa väliotsikossa oleva versio. Kannattaa muistaa, että juuri tuolloin (1984-85) menestyneitä hittejä olivat sodanpelkoiset biisit kuten Alphavillen Forever young, Nenan 99 Lufballoons ja Frankie Goes To Hollywoodin Two Tribes. Biisin otsikkoa kuitenkin haluttiin vähän muuttaa sävyisemmäksi ja lopullinen versio poimittiin The Clashin biisistä Charlie don’t surf. Kappale on varsin tarttuva ja melodinen vaikka sen sanoma on raadollinen. Sehän kertoo vallan halusta, sodasta sen tuomasta kurjuudesta. Amerikan valloitus TFF menestyi Pohjois-Amerikassa vallan sensaatiomaisesti. Everybody oli yhtyeen ensimmäinen ykköshitti Billboard-listalla ja niin ikään Big chair -albumi nousi piikkipaikalle. Tuolloin monet brittiyhtyeet menestyivät sangen hyvin periaatteessa vaikeilla uuden mantereen markkinoilla. Kikka oli lopulta aika yksinkertainen. Levy-yhtiöt nimesivät julkaisun genreksi “rock”, joten se kelpasi sitä myöten kaikille radio-asemien soittolistoille(*). Briteissä kun TFF esitti “new wavea”. Triviaa - Rolandin piti olla Raoul. Rolandin vanhemmat aikoivat kastaa pikkupojan Espanja-vivahteisesti Raouliksi, mutta valitsivat englantilaisemman muodon. Roland nimesi esikoispoikansa Raouliksi. - Songs from the big chair -nimi tulee tv-leffasta Sybil, jossa mielenterveyspotilas istuu isolla tuolilla kertomassa lääkärilleen tuntemuksistaan. - BBC asetti biisin esityskieltoon Persianlahden sodan aikana, koska kappaleen teema...
mennessä Kinmo | 08.11.2018 | Blogit, Dj, Levyt ja albumit, Radio, TV
Vallankumouksellinen Maurice Cole uudisti popradion ja ärsytti monet kanavapomot. 1960-luvulla liverpoolilaissyntyinen Maurice Cole löysi tiensä radioaalloille. Merirosvoradio Radio London oli sen ajan hippien ja uudistajien oma temmellyskenttä, ja -laiva. “Ei niin laillisen” radioaseman luonteesta johtuen, Maurice keksi itselleen taitelijanimen Kenny Everett. Melkoinen radiojukka Radio Londonin haaksirikon jälkeen BBC pestasi hänet, ja myös muudan Terry Woganin, uudelle kanavalleen eli Radio 1:een. Hän teki uraauurtavaa työtä ja oli hetikin hyvin poikkeuksellinen radiojukka. Kennyn tavaramerkkeihin kuului omalaatuisten jinkkujen tekeminen, kuvitteelliset ja oudot haastattelut, jotka hän itse nauhoitti alusta loppuun asti sekä melko kärkäs kielenkäyttö. Hän keräsi itselleen melkoisen faniporukan ja hänen ohjelmillaan oli aina kymmenmiljoonainen kuulijajoukko. Hänen värikäs kielenkäyttönsä aiheutti monet potkut jo radiouran aikana. Ja sitten televisioon Kenny Everett sai omaa nimeään kantavan telkkariohjelman aluksi LWT:lta ja vuonna 1978 Thames Televisionin lipun alla. Kennyn kekseliäisyys oli huomattu ja sille annettiin myös tilaa. Hän uudisti television viihdetarjontaa kertaheitolla ehkä enemmän kuin kukaan koskaan. Hän keksi käyttää trikkikuvatehosteita mielin määrin. Lisäksi hänen harrastama improvisaatio studiossa aiheutti tykytyksiä kameraväessä ja ohjaajissa. Benny Hill ja Monty Python olivat kertalaakista tulleet vanhanaikaisksi televisioviihteeksi. 80-luvun ensimmäisen puolen aikana Kenny olikin jo maailman laajuinen stara. Lukuisia parodioita ja hahmoja Kennyn kuuluisimpiin omasta päästään keksittyihin hahmoihin näissä sarjoissa lukeutuvat Sid Snot (suom. Sikailija-Sid), Cupid Stunt ja Marcel Wave. Parodiapuolella huutia saivat niin Dallas kuin Dynastia (Dallasty) ja muusikoista mm. Rod Stewart ja Barbra Streisand. Everett oli suuri musiikin ystävä ja Rodinkin kaveri - parodiat olivat oikeasti kunnianosoituksia kohteilleen. Hänen telkkariohjelmiinsa pääsivät esiintymään mm. Bananarama ja Tears For Fears. Muita piipahtajia olivat esimerkiksi Elton John ja Kate Bush. Freddie ja Kenny Freddie Mercury esiintyi myös Kenny Everettin telkkariohjelmassa. He...
