KasariKlässiks nostaa Wall of Fame:lleen miehen, joka toi rockin diskoon. Hän on Billy Idol

Generation X

Brittiläinen punkyhtye Generation X nautti kohtalaista mainetta ja menestystä 1970-luvun lopussa. Bändin moottorina hääri Billy Idolin ohessa kitaristi Tony James. Aika valitettavasti kulki ohi ja punk alkoi muistuttaa parodiaa itsestään. Jo tuolloin karismaattinen esiintyjä Billy arvasi, että on suunnattava jonnekin muualle. Levy-yhtiö Chrysalis oli samaa mieltä, että Gen X ei kanna enempää, mutta halusivat pitää Billy Idolin tallissaan sooloartistina.

Muutto Jenkkeihin

William Broad oli ystävystynyt Hot Gossip-tanssija Perri Listerin kanssa ja he muuttivat New Yorkiin 80-luvun alussa. Sikäläisessä studiossa tehtiin Billyn ensimmäinen sooloyritys eli EP nimeltään Don’t stop. Se sisälsi neljä raitaa. Aluksi se ei aiheuttanut minkäänlaista vastaanottoa. Billy oli vähän apeissaan.

Ollessaan viettämässä iltaa manhattanilaisessa klubissa oli tiskijukka laittanut levylautaselle Dancing with myself -remixin. Kapakan kaikki asiakkaat rynnivät tanssilattialle ja osa tanssi pöydillä. Ainoa baaritiskillä nojaillut oli Idol itse. Hämmästys oli hänellä melkoinen kun kuuli oman biisinsä soivan klubilla. Silloin hän tiesi, että “tää on se juttu - ei tarvi muuttua”.

Kohti tähteyttä

New Yorkissa hän tapasi amerikkalaisen kitaristin ja säveltäjän Steve Stevensin. Manageri Bill Aucoin auttoi kaksikon studioon ja kohta Music Televisioonkin. EP:tä seurasi omaa nimeään kantava ensimmäinen pitkäsoitto. MTV oli juuri päässyt valtakunnalliseksi kanavaksi ja kansainvälistyi kuukausi kuukaudelta. Manageri sai Billyn sisään, ikäänkuin kanavan hahmoksi. “I want my MTV”-hokema tuli tutuksi mutruhuulenkin ansiosta. Esikoisälppäriltä julkaistuihin sinkkuihin tehtiin hienot musavideot, jotka siivittivät Billyn kaikkien tietoisuuteen.

Ei savua ilman tulta

Vaikka Billyn ulkomuoto on kansikuva-ainesta vetyperoksidivalkaistuine kuontaloineen, sinisilmineen ja nahka-asuineen, niin kyllähän se musiikki oli mikä kantoi. Steve Stevens osasi tulkita Idolin ajatukset musiikiksi ja omaperäistä se sarallaan onkin. Rokkia joka toimii tanssilattialla. Nerous piilee elektronisien soittimien käytössä ja toki Billyn äänessä. Vaikka albumit, singlet ja remixit ovat vimpan päälle tuotettuja ja hiottuja, niin biisit toimivat livekeikoillakin. Se on osaamista se.

Vuoristorataa

Kuten kaikilla rokkareilla, niin onhan Billyn elämä ollut ylä- ja alamäkeä. Yliannostukset, moottoripyöräkolarit jne..  ihmissuhteet ym. Vuonna 1993 julkaistu Cyberpunk-konseptialbumi oli floppi ja sitä seurasi henkinen alamäki. Vuosikymmen myöhemmin hän liittoutui taas Steven ja vanhan ystävän Keith Forseyn kanssa Devil’s Playground -älppärissä ja taas oli Billy kehissä. Vuosina 2010-14 Billy ja Steve tekivät yhteistyötä Buggles-miesten eli Trevor Hornin ja Geoff Downesin kanssa. Tuloksena oli Billy Idolin hieno Kings and Queens of the Underground -älppäri. Samalla julkaistiin Billyn oma elämänkerta kirjana.

Vuoden 2018 syksyllä Billy Idol ja Tony James (Gen X) lyöttäytyivät Steve Jonesin ja Paul Cookin (Sex Pistols) kanssa yhteen tehden Amerikan mantereella jokusia nostalgiakeikkoja Generation Sex -nimellä.