Kyllä herra ministeri

Älykästä komediaa ja poliittista satiiria tarjoili brittisarja Kyllä herra (pää)ministeri Komediasarja sijoittuu lähes kokonaan kuvitteellisen uuden ministerin James “Jim” Hackerin (Paul Eddington) hallintoasianministeriöön (Department of Administrative Affairs). Ensimmäisessä jaksossa Hacker tottakai tutustuu talon tapoihin rinnallaan henkilökohtainen sihteeri Bernard Woolley (Derek Fowlds) ja ministeriön valtiosihteeri Sir Humphrey Appleby (Nigel Hawthorne). Uusi ministeri on aina sangen uudistushaluinen ja se ministeriön kansliapäällikköä aina huolestuttaa. - Asiat ovat hyvin ja näin on tehty aiemmin, Sir Humphrey vastaa uudelle ministerille. Ihan aina ja kaikissa demokratioissa kansan valitsemat edustajat ja ministerit yrittävät luoda  parempaa yhteiskuntaa. Yhtä aina he törmäävät aatoksissaan virkamieskuntaan, joka haluaa tehdä asioita omalla painollaan.  Virkamieskunta on ja pysyy, vain ministerit vaihtuvat. Kyllä herra ministeri -sarjan käsikirjoitus oli loistava. Siihen saatiin apuja ihan elävästä elämästä, esimerkiksi lordi Donoughue oli yksi paljastajista. Uusi ministeri käy uudessa sairaalassa, jossa ei ole yhtään potilasta. Sen sijaan siellä on 500 ihmistä tekemässä hallintoa. - We are the best run hospital in the country, sanoo edustaja. We don’t need patients. Ministeriä esittänyt ja kveekariperheessä kasvanut Paul Eddington sairastui harvinaiseen ihosyöpään ja kuoli vuonna 1995. Sir Nigel kuoli jouluna 2001 sydänkohtaukseen. Sihteeri Derek Fowlds sentään elää ja nähdään esim Sydämen asialla...

Kädenpuristus sinetöi sopimuksen

Depeche Moden laulunkirjoittaja Martin L Gore ei koskaan selittele tekstejään. Annan muiden ne oivaltaa, hän on sanonut. Yksi Depeche Moden suosituimmista biiseistä on Everything counts (in large amounts), joka julkaistiin alunperin vuonna 1983 (Construction time again -älpy) ja toisen kerran live-versiona (101-tupla) vuonna -89. Biisin lyriikat kertovat ahneudesta, korruptiosta, markkinatalouden lainalaisuuksista ja kaikesta siitä mitä Britanniassa tietyt tahot pitivät vastenmielisenä. Muistamme, kuinka pääministeri Margaret Thatcher ajoi äärioikeistolaista politiikkaa, missä vain yksilö pärjää jos on pärjätäkseen. Martin kirjoittaa laulussaan: “Grabbing hands, grab all they can” eli ahneudella ei ole määrää. Biisin kirjoittaja Gore kirjoitti myös “Handshake seals a contract”. Tässä tullaan hänen nokkeluuteensa. Yhtyeen ja levy-yhtiö Muten kanssa tehty levytyssopimus sinetöitiin vain kädenpuristuksella. Muten perustaja-omistaja Daniel Miller otti bändin kirjoilleen kädenpuristuksella ja sopimuksella että fifty-fifty. Kulut ja tuotot puoliksi. Se mikä ehkä Milleriltä jäi huomaamatta, niin Martin L Goren (lähes kaikki Depeche Mode -tuotannon) biisien julkaisuoikeudet oli Martinilla itsellään. Sen firman nimi on/oli Grabbing Hands Music Ltd. Daniel Miller myi loihtimansa Mute-yhtiön EMI:le vuonna 2010. Tässä yhteydessä Martinin (ja Depeche Moden) pitikin tehdä ihan kirjallinen sopimus aiemmista ja tulevista levytyksistä. Sittemmin nämä julkaisuoikeudet sun muut ovat olleet isojen firmojen kauppatavaraa, mutta äänityksiä Depeche Mode tekee edelleen Mutelle. Millerin alkuperäinen idea siis kantaa yhä. Depeche Moden musiikin taasen nykyään omistaa Sony Music. Voi kuinka profetiaalinen olikaan Everything counts (in large amounts). Ja nyt katsoen ja kuunnellen kaksinaismoralistinen....