Frankie Goes To Hollywoodin hajottua vuonna 1987 taustalaulaja, bilettäjä ja tanssija Paul Rutherford ehätti soolouralle ennen muita.   

Liverpoolissa syntynyt Paul teki musaa jo ennen Frankie:ia The Spitfire Boys’ssa, mutta FGTH:ssa hän pääsi varsinaisesti maailman tietoisuuteen. Nuoruusvuosina hän opiskeli liverpoolilaisessa taidekoulussa, jonka kampusalueen kämppiksenä hänellä oli Dead Or Aliven kasvomies Pete Burns.

Frankie hajosi sisäisiin ristiriitoihin vuonna 1987 ja kaikki pitivät itsestään selvänä, että kohta laulaja Holly Johnson tekisi omaa materiaalia. Hän ja levy-yhtiö kuitenkin riitelivät levytyssopimuksesta oikeusasteissa hyvinkin kauan. Ei mennä nyt siihen sen enempää.

Sooloälppäri Oh World

Rutherford teki levytyssopparin Island Records -ryhmään kuuluvan 4th & Broadway -yhtiön kanssa. Se oli varsin arvostettu rb/funk/soul-musan julkaisuiden ansiosta.

Paul ei itse ole varsinainen muusikko, mutta hän sai rinnalleen varsin osaavia tekijöitä. Sooloälppäriä olivat tekemässä Dave Clayton ja Joe Dworniak ja sekä toinen pumppu, parasta ABC-ryhmää, olevat Martin Fry ja Mark White.   

Levyn menestys oli kuitenkin vaatimaton. Ensimmäinen sinkkujulkaisu housebiisi Get Real sai kyllä MTV Europessa esitysaikaa, mutta korkeimmaksi listasijoitukseksi jäi 47. Lisäksi BBC julisti biisin pannaan - syyksi ilmoitettiin sen acid-myönteisyys. Tästä syystä itse pitkäsoittoa ei julkaistu Briteissä lainkaan.

Kaksi muuta sinkkuirroitusta olivat I Want Your Love ja albumin nimibiisi.

Paul kertoo seuraavaa

- Se (1989) oli kyllä itselleni varsin hankalaa aikaa. Silloinen kumppanini oli jo sairaalahoidossa, ja oma aika meni enimmäkseen siellä. Samalla puuhasteltiin tämän levyn kanssa. Se oli raskasta ja muille varmasti epämieluisaa aikaa. Ehkä se levyltä jotenkin paistaa läpi. Tunsin, että hukkaan ammattilaisten aikaa ihan turhaan, Rutherford muistelee. 

Paulin kumppani menehtyi aika pian ja Rutherford vetäytyi julkisuuden pyörteistä pitkäksi aikaa. Pieniä 2000-luvun levytysjuttuja lukuunottamatta hän viettää onnellista aikaa kotonaan Uudessa Seelannissa.

Sokerina musavideo toisesta sinkkujulkaisusta. Piisin tuottivat Martin Fry ja Mark White; kuten torvien törähteilystä ja kellopelisoitannasta hyvin voi aistia. Itse biisi on toki cover-versio Chic:ltä vuodelta 1979.